Avainsanat: urheilu

Koko urheilun voitto

Vuoden TV-teko, Kultainen Venla -gaala

Vuoden TV-teko -palkintoa vastaanottamassa Yleisradiosta Markku Jylhäsalo (vas.) ja MTV Oy:stä Tatu Lehmuskallio. Kuva: Lehtikuva.

Kun MTV Oy ja YLE palkittiin Kultainen Venla -gaalassa Vuoden TV-teosta suorilla urheilulähetyksillään, muuttui jokin suomalaisessa mediamaailmassa. Aina suurta suosiota nauttinut urheilusisältö nostettiin tasa-arvoiseen asemaan muun televisiosisällön joukossa. Vaikka yksittäisiä palkitsemisia on aiemminkin urheilun saralla nähty, mm. Anza Mertaranta vakuutti Akatemian jääkiekon MM-huumallaan vuonna 2011, niin tällä kertaa puhuttiin koko urheilusta ilmiön nostattajana.

–          Jo oli aikakin, oli usein kuultu kommentti Alminsalin hälinässä tilaisuuden päätyttyä ja jatkoilla.

On kiistatonta, että katsoja- tai tilaajamääränumeroilla ja mediahuomion suuruudella urheilu on erityisasemassa. Se on niin suurta ja on sitä jatkuvasti, että siihen on turruttu. Miljoonayleisöt ja maksutelevision huimat kasvuluvut ovat muuttuneet yleiskieleksi eikä itse ilmiöön ja sen taustoihin kiinnitetä ansaittua huomiota.

–          No, se on vaan urheilua.

Niinpä, mutta se liikuttaa valtavia ihmismääriä ja -mieliä. Se on kallista, joskus vaarallista, mutta lähes aina kiehtovaa. Sen ympärille kasvavat nationalismin ylilyönnit, miljoonat eurot ja dollarit, kansainvälinen politiikka, dramaattiset tarinat ja ihmiskohtalot, mieltä järisyttävät voitot ja tappiot. Yksikään käsikirjoittaja ei voi toistaa samaa viikko toisensa jälkeen, joka vuosi ja usein jopa samoilla pääosan esittäjillä.

Joku voi todeta, että ohjelmatekohan on silloin helppoa. Näytetään huippusporttia ja selostetaan päälle. Sen jälkeen äijät jorisee studiossa ja kiintiönainen haastattelee. Kunpa niin olisikin. MTV MEDIAn jääkiekon MM-kisojen 567 tv-lähetystunnin tuotantourakka oli koko maailman mittakaavassa ennätyksellinen eikä pelkästään numeroina. Loimme kokonaan uuden kanavan pelkästään kisoja varten ja toimme tuttuun ohjelmaformaattiin uusia lähestymiskulmia sekä toteutusta. Kaikki asiantuntijamme eivät edes puhuneet suomea. Eikä tekniikka oikutellut. On kuitenkin hyvä muistaa, että MM-kiekko on vain yksi osa valtaisaa urheilukokonaisuuttamme. Tätä samaa tehdään eri lajeissa lähes vuoden jokaisen päivänä.

Hienointa lopputuloksessa ja tässä tunnustuksessa on kuitenkin se, että tehtiin vain juuri se mitä suunniteltiin. Jonkun pitää uskaltaa, uskoa ja osata. Kuten esimerkiksi Laura Mononen, Markus Autero, Petteri Ryynänen ja Unne Sormunen.

Tatu Lehmuskallio, MTV Oy:n urheilupäällikkö

Mainokset

, , ,

Jätä kommentti

Maailman huonoin yleisö?

Suomalaiset ovat urheiluhullua – ei, vaan menestyshullua kansaa. Pieni maamme pärjää hämmästyttävän hyvin monissa urheilulajeissa sekä yksilöinä että joukkueena.

Yhdessä asiassa olemme pahnan pohjimmaisia, oman joukkueemme kannustuksessa. Tässä esimerkki.

Suomalainen miesporukka lähtee Bratislavan MM-kisoihin tsemppaamaan uusintaa  16 vuoden takaisista tapahtumista Tukholmassa.

Matkaa suunnitellaan huolella, ostetaan lentoliput, varataan hotellit, hankitaan liput peleihin, ostetaan Suomi-paidat ja hassut Väinämöis-tyyppiset hatut, otetaan pohjat ja tullaan ajoissa peliin.

Suomi-Latvia ottelussa Suomi on siirtynyt ”turvallisen” tuntuiseen 1-0 johtoon, tästäkään ei  tietenkään riehaannuta, ”varma” voitto tulossa. Joukon päähahmo käy kavereillensa kuudetta kertaa syväanalyysiä yhden pelaajan mailanpituudesta ja sen vaikutuksesta lopputulokseen. Peli jatkuu. Latvia siirtyy rinnalle ja ohi. Tilanne 1-2. Kello käy. Analyysi mailanpituudesta jatkuu, ei yhtään Suomi-huutoa, eikä -taputusta ja persus pysyy penkissä. Selvästi vähälukuisempi latvialaisyleisö laulaa suomalaiset suohon. Suomi tasoittaa. Rankkareissa tulee vihdoin helpotus Immosen ja Koivun maaleilla. Suomi voittaa, mutta vain ja ainoastaan joukkueen ansioista. Tuhatpäinen Suomen fanijoukko analysoi mailanpituuksia. Se kuuluisa ja kaivattu kuudes kenttäpelaaja todellakin puuttui.

Meillä on edessä MM-kotikisat 2012-2013, on selvää että kisahuumasta tulee kova, mutta millä ihmeellä saisimme suomalaiset lätkähullut kannustamaan omiaan, myös silloin kun peli ei kulje, tai johtomme on vähemmän kuin kuusi maalia?

Heitän pallon kisaorganisaatiolle, markkinointiväelle tai kelle vaan. Lauletaan Suomi voittoon – ei vaieta sitä suohon.

kuva: mtv3.fi/urheilu/mmjaakiekko/

, , ,

Jätä kommentti

%d bloggers like this: